Mitä mittareita käyttäisin kannustinjärjestelmissä?

Suomalaisyrityksissä ovat johdon kannustinjärjestelmät tänä päivänä selkeästi normi, eivät poikkeus. Näin palkitsemisjärjestelmiin erikoistuneena konsulttina tulee kuitenkin mieleen, mistä johtoa palkitaan.

Monessa yrityksessä on käytössä sekä lyhyen aikavälin että pitkän aikavälin kannustinjärjestelmä. Palkitsemiskonsultin kysymys on: Miksi on kaksi järjestelmää, jos niillä palkitaan samasta asiasta?

Yleisin mittari sekä lyhyen että pitkän aikavälin järjestelmissä nimittäin on kannattavuus. Lyhyellä aikavälillä palkitaan usein käyttökatteesta tai liikevoitosta, pitkällä aikavälillä usein aivan samoista asioista tai lähes samoista, kuten EPS:stä eli nettotuloksesta per osake.

Palkitsemisjärjestelmät ovat siis vahvasti kannattavuuspainotteisia. Mutta otetaanko niissä riittävästi huomioon tulevaisuutta? Yrityksen kasvua, uusia tuotteita ja markkinoita, uusia avauksia, joilla on epävarmemmat tuotto-odotukset?

Entäpä jos katsottaisiin omistaja-arvon kasvattamista? Jos yrityksen kannattavuus on hyvä, osakekurssikin keskimäärin nousee. Sen sijaan, että valittaisiin mittareiksi asioita, jotka nostavat kurssia, yksinkertaisempaa olisi mitata osakkeenomistajan saamaa hyötyä eli osakkeen kokonaistuottoa.

Omistaja-arvo saamassa lisää painoa

Kesäkuussa voimaan tullut SRD II eli järjestyksessä toinen iteraatio Osakkeenomistajan oikeudet -direktiivistä pyrkii antamaan osakkeenomistajille lisää vaikutusvaltaa ylimmän johdon palkitsemisessa ja samalla saamaan yritykset kertomaan avoimemmin palkitsemisperusteistaan. Direktiivin ja sen vanavedessä päivittyvän hallinnointikoodin myötä johdon palkitseminen ja sen perusteet tulevat myös pörssiyhtiöiden yhtiökokousten asialistalle.

Direktiivillä on merkitystä myös sikäli, että suurten sijoittajien käyttämät valtakirjaneuvonantajat (esim. ISS ja Glass Lewis) käyvät läpi julkisia yritystietoja ja yhtiökokousaineistoja ja antavat näiden perusteella asiakkailleen äänestyssuosituksia yhtiökokouksiin. Ylimmän johdon palkitsemisen noustessa yhtiökokousten agendoille alkaa neuvonantajien arvioilla ja suosituksilla olla yhä enemmän merkitystä. Tämän takia on odotettavissa, että palkitsemisen painopiste siirtyy pikkuhiljaa pitkäjänteisempään ja entistä kansainvälisempään suuntaan. Käytännössä se merkinnee, että osakepalkitsemisen painoarvo lisääntyy entisestään ja että pitkän aikavälin palkitsemisen mittarit muuttuvat erilaisiksi kuin lyhyen aikavälin – tai ainakin että mittarit joudutaan miettimään ja perustelemaan tarkemmin.

Pitkän aikavälin tuloksiin sidotun palkitsemisen tulisi olla riittävän suuri. Toisaalta tällöin myös pitkän aikavälin tulisi olla riittävän pitkä, käytännössä ainakin kolme vuotta, jollei pidempikin. Tätä kautta ohjelmat pitenevät, pitkän aikavälin tulokset saavat lisää merkitystä, tulevaisuuden menestys painottuu lyhyttä aikaväliä enemmän ja omistajan eli sijoittajan saama arvonnousu tulee paremmin huomioon otetuksi.

Pelkästä kannattavuudesta kokonaistuottoon

Hyvä ja moderni mittari on osakkeen kokonaistuotto (total shareholder return). Se eroaa yrityksen sisäisistä mittareista ja on objektiivinen, koska määrittyy markkinoilla. Ainakin teoriassa osakemarkkinoiden pitäisi tulkita yrityksen arvo oikein.

Yrityksen operatiivisia mittareita, kuten käyttökate, liikevaihdon kasvu tai kassavirta, ei tietenkään pidä unohtaa, mutta ei pitäisi jättäytyä pelkästään niiden varaan, sillä ne katsovat vain taustapeiliin. Sen sijaan huomioimalla myös osakkeen kokonaistuotto saadaan hyödynnetyksi myös markkinoiden näkemys yhtiön tulevaisuuden näkymistä ja esimerkiksi strategian laadukkuudesta.

Toisin sanoen hyvä palkitsemismittarointi ottaa huomioon sekä tämän hetken tuloskunnon että tulevaisuuden näkymät. Kaikki voittavat, niin palkittavat kuin osakkeenomistajat.

Tutustu ylimmän johdon palkitsemisen trendeihin ja lataa uusin palkitsemisen raporttimme täältä!

 


Kuka?

Hannu Tyyskä

Head of Reward, EY
hannu.tyyska@fi.ey.com