Verotuksen oikeusvarmuus ja verovelvollisen oikeusturva erityisesti välillisen verotuksen kysymyksissä – lisääntyykö veroriitely?

Blogissa Senior Manager Eija Tannila kertoo EY:n 18.5. järjestämästä keskustelutilaisuudesta, jossa isojen yrityksien talous- ja verojohtajat keskustelivat verohallinnon tiukentuneesta kannasta vähennysoikeuksiin, hallinnon nykyiseen asioiden käsittelytapaan sekä yritysten nykyisistä haasteista toimia säännöksien mukaisesti.


Veroriidat arvonlisäverotuksessa ja muussa välillisessä verotuksessa ovat yleistyneet sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Suomen verohallinto on viime aikoina tehnyt monia varsin erikoisia tulkintoja, mm. sivuuttanut riippumattomien osapuolien välisiä sopimuksia, ja veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on hyvin aktiivinen omassa roolissaan. Eri maiden verohallinnot – mm. digitalisaation myötä – vaihtavat entistä enemmän ja nopeammin tietoja keskenään ja toimivat muutoinkin verotarkastustilanteissa yhteistyössä keskenään. Reaaliaikainen verotus, SAF-T ja digitaalisuus ovat koko ajan enemmän ja enemmän esillä.

EY:n aamiaistilaisuuteen osallistui verohallinnon nykytoimintatavoista huolestuneita johtajia
Nykyisin myös välillisen veron tulkinnallisiin asioihin varmuuden saaminen etukäteen on entistä vaikeampaa ja valitusprosessiin joutuminen tarkoittaa, että asia on auki pitkän aikaa ja hankaloittaa yrityksen jokapäiväistä laskutusta, ostojen tarkistamista ja kirjanpitotyötä. Edellä mainittujen teemojen pohjalta ryhmä isojen yrityksien talous- ja verojohtajia kokoontui viime viikon perjantaina 18.5.2018 keskustelemaan tilanteesta EY:n järjestämään ja isännöimään aamiaistilaisuuteen. Yrityksiä huolestutti verohallinnon tiukentunut kanta vähennysoikeuksiin sekä tapa, millä asioita nykyisin hallinnossa käsitellään. Koettiin myös, että ratkaisuissa heijastui yksittäisten virkailijoiden näkemyksiä, jolloin verotuksen yhdenmukaisuus jää toteutumatta.

Verohallinnon uutena toimintatapana oli myös kiinnitetty huomiota siihen, että yksittäisistä tilanteista tai asioista on alkanut tulla laajojakin selvityspyyntöjä verotarkastusten sijaan. Lisäksi selvityksen kohteena olevien asioiden käsittelyn pitkittyminen ja laajentuminen käsittelyn aikana uusiin kohteisiin koettiin ongelmalliseksi. Tällöin yrityksiltä kuluu suhteettomasti resursseja jatkuvaan kanssakäymiseen ja asioiden selvittelyyn verohallinnon kanssa ja tänä aikana yritys ei voi olla varma siitä, miten sen tulisi esillä olevia asioita jokapäiväisessä toiminnassaan käsitellä ilman jälkiverotusriskiä.

Yrityksiä puhututti myös edelleen verohallinnon ns. paimenkirje liittyen emoyhtiön harjoittamaan mahdollisesti rahoitustoiminnaksi katsottavaan toimintaan, johon liittyvät kulut eivät olisi vähennyskelpoisia. Vastaavanlaista vain tietyille valituille yhtiöille suoraan kohdennettua verohallinnon oma-aloitteista ohjeistusta ei toivottu tehtävän enää jatkossa, koska ohjeistusta ei koettu riittävän selkeäksi ja lisäksi se kohteli yrityksiä epätasa-arvoisesti. Verovelvollisten oikeusturvan kannalta tällainen menettely koettiin ongelmalliseksi.

Verohallinnon tapa käsitellä tulkinnallisia asioita hankaloittaa yritystoimintaa
Tulkinnallisiin asioihin kannanoton saaminen etukäteen verohallinnolta ei tänä päivänä ole enää yksinkertaista. Yritysten on nykyään haasteellisempaa pyrkiä toimimaan säännöksien mukaisesti ja ilman jälkiverotusriskin muodostumista. Aiemmin käytössä ollut palautushakemusmenettely ei ole enää mahdollinen eli ei voida jättää vähennyksiä varmuuden vuoksi tilikauden aikana tekemättä ja sitten tilikauden päätyttyä hakea vähentämättä jääneitä arvonlisäveroja takaisin ja saada samalla verohallinnolta tulkinnan kyseiseen asiaan. Tulkinnallisista asioista ei myöskään annetta kirjallista ohjausta, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää ennakkoratkaisun hakeminen joko verohallinnolta tai keskusverolautakunnalta. Tämä tapa puolestaan johtaa nykyään todella usein valitusprosessiin, jolloin asia on pitkän aikaa auki. Tällöin yritys ei käytännössä tiedä, miten sen tulisi arvonlisäverotuksessa tätä asiaa tällä välin käsitellä. Tämä hankaloittaa yhtiön liiketoiminnan harjoittamista. Näin ollen yritykset usein käytännössä tekevät tulkinnallisissa asioissa itse ratkaisun ”maalaisjärjellä”, dokumentoivat käyttämänsä perusteet ja toimivat sitten sen mukaisesti. Tällöin toimintaan saattaa kuitenkin sisältyä jälkiverotusriskejä.

Kaiken kaikkiaan verohallinnolta toivottaisiin vakautta, ennustettavuutta ja asioiden ripeää käsittelyä yhdellä kerralla, jotta yrityksillä olisi parhaat mahdolliset puitteet harjoittaa liiketoimintaansa ja kerätä välillisiä veroja veronsaajille.


EY - Eija TannilaEija Tannila

email

Senior Manager Eija Tannila on toiminut EY:n arvonlisäveroasiantuntijana yli 13 vuotta. Kaikkiaan hänellä on yli 17 vuoden kokemus sekä kotimaisista että kansainvälisistä arvonlisäveroasioista ja erityisesti rahoitus- ja vakuutusalan arvonlisäverokysymyksistä. Eija on kirjoittanut useita arvonlisäverotusta käsitteleviä artikkeleita, ollut kirjoittajana mukana useissa aihetta käsittelevissä kirjoissa sekä luennoi jatkuvasti arvonlisäverotuksen teemoista.