Biopolttoaineiden tulevaisuudennäkymät

Biopolttoaineiden tulevaisuus on turvattu

Euroopan komissio julkaisi viime viikolla ehdotuksensa Euroopan unionin ilmastotavoitteiksi vuodelle 2030. Komissio ehdottaa, että EU:n jäsenmaat vähentäisivät alueen päästöjä vuoteen 2030 mennessä 40 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Uusiutuvan energian tuotannolle asetettaisiin lisäksi EU:n laajuinen 27 prosentin sitova tavoite. Esitystä on osittain kritisoitu siitä, ettei se aseta erikseen tavoitetta päästöjen vähentämiselle liikenteessä. Esityksen on jopa tulkittu uhkaavan biopolttoaineiden kehittämiseen ja jalostamiseen tarkoitettuja investointeja. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että biopolttoaineiden tulevaisuus on turvattu myös jatkossa.


Vuonna 2008 voimaan tullut biovelvoitelaki edellyttää polttoaineidenjakelijoita kasvattamaan Suomessa jakamansa liikennepolttoaineen biopolttoaineosuutta asteittaisesti 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Nyt alkaneena vuonna kulutukseen luovutetun liikennepolttoaineen tulee olla vähintään 6-prosenttisesti biopolttoaineluokituksen täyttävää, jotta lain mukainen jakeluvelvoite täyttyy. Kotimaassa kulutukseen luovutettava biopolttoaine voi olla joko Suomessa, muissa Euroopan Unionin maissa tai EU:n ulkopuolella tuotettua.

Tämän seurauksena biopolttoaineen kulutus tulee epäilemättä kasvamaan huomattavasti. Polttoaineyhtiöt ja muut, niin sanotut ”uudet toimijat” ovatkin nähneet tässä erinomaisen bisnesmahdollisuuden. Suomessa on tällä hetkellä suunnitteilla ja valmisteilla monentyyppisiä biopolttoainejalostamoiden rakennusprojekteja. Näistä mainittakoon Neste Oilin Porvoon jalostamon yhteyteen rakennetut, uusiutuvaa dieseliä tuottavat yksiköt sekä UPM:n kesällä 2014 Lappeenrantaan valmistuva, mäntyöljystä biopolttoainetta tekevä biojalostamo.

Energiatuotteiden verotus on viime vuosien aikana yleisesti kiristynyt, ja tämä trendi tulee varmasti jatkumaan myös tulevaisuudessa. Lainsäätäjä on pyrkinyt uusilla energiaveroratkaisuilla edistämään biopolttoaineiden valmistusta ja kulutusta. Tavallisen fossiilipohjaisen moottoribensiinin valmisteverokustannus per litra on esimerkiksi yli 30 prosenttia korkeampi kuin vastaavan biopolttoaineen. Sama suhde sekä liikenne- että lämmityspolttoaineena käytettävän kevyen polttoöljyn osalta on jopa 170 prosenttia.

On selvää, että kannustavalla verotuksella sekä jakeluvelvoitteen asteittaisella kasvattamisella on vaikutusta biopolttoaineen jalostuksen ja käytön lisääntymiseen. Myös muualla kuin Suomessa on samoista syistä kysyntää kriteerit täyttäville biopolttoaineille. Kyse on siten sekä EU-tason että globaalista trendistä, emmekä usko trendin muuttuvan.

Biopolttoaineiden edullisesta valmisteverotuksesta ja niiden moninaisista valmistustavoista johtuen on hyvin kiintoisaa pohtia, mitkä ovat lainsäätäjän vaatimukset liittyen biopolttoaineiden tuotantotapaan, ominaisuuksiin ja valmistusraaka-aineisiin. Esimerkkitapauksena voidaan nostaa esille puunjalostuksessa sivutuotteena syntyvä mäntyöljy, joka on alun perin paperiteollisuuden sivutuote (tai tuotantojäte).

Mäntyöljy luokitellaan lämmityksessä käytettynä itsessään valmisteverotettavaksi polttoaineeksi (19,21 snt/kg), mutta sitä käytetään myös kemianteollisuuden raaka-aineena. Mäntyöljystä voidaan myös jalostaa biopolttoainetta. Mäntyöljystä biopolttoainetta jalostavalle on erittäin oleellista tietää, voidaanko mäntyöljy luokitella jätteeksi myös polttoainelainsäädännön näkökulmasta, jolloin lopputuotteen polttoaineverokohtelu olisi jakelijalle edullisinta.

Energiavirasto otti asiaan kantaa vuoden 2014 alussa ennakkoratkaisullaan, jonka mukaan raakamäntyöljyä on pidettävä tähteenä/jätteenä, jolloin siitä valmistettu biopolttoaine voidaan laskea polttoainejakelijoiden jakeluvelvoitteeseen kaksinkertaisena. Samainen ennakkoratkaisu katsoo raakamäntyöljystä jalostetun polttoaineen samalla perusteella valmisteverotuksessa myös alimman mahdollisen verotason biopolttoaineeksi. Tulkinnalla on huomattava vaikutus raakamäntyöljystä biopolttoainetta jalostavan tuotantolaitoksen kannattavuuteen.

Varmaa on, että lukuisiin muihin biopolttoainehankkeisiin liittyy vastaavanlaisia tulkintakysymyksiä. Lähitulevaisuudessa on odotettavissa myös oikeuskäytäntöjen hiomista koskien biovelvoitelain noudattamista ja biopolttoaineiden verotuksellisia tulkintakriteerejä. Biopolttoaineiden jalostusprosessi on lainsäädännön kannalta sekä kemiallisesta että tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna myös erittäin monimutkainen. Alue on uusi ja osin vajavaisesti säännelty; lisäksi ala tuottaa jatkuvasti uusia innovaatioita, joihin ei ole lainsäädännössä eikä käytännössä ennestään selviä tulkintoja.

Yleinen energia- ja ympäristöpoliittinen lainsäädäntö sekä linjaukset niin EU:ssa kuin Suomessa ovat viime vuosina kannustaneet hillitsemään energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä. Tämä on vaikuttanut muun muassa energiaverouudistuksien yhteydessä tehtyihin polttoaineiden verotasojen rakenteiden muutoksiin ja korotuksiin.

Uskomme, että tulevaisuudessa lainsäätäjät haluavat ohjata biopolttoaineiden kehittämistä yhä laajempien, kestävään kehitykseen perustuvien kriteerien pohjalta. Vastaisuudessa jäteluokituksen täyttävä raaka-aine voitaisiin asettaa verotuksellisesti entistä edullisempaan asemaan biopolttoaineen jalostuksessa verrattuna esimerkiksi elintarvikkeeksi kelpaavaan raaka-aineeseen.

Odotamme biopolttoainemarkkinoiden kasvavan edelleen myös vuoden 2020 jälkeen. Markkinat ovat globaalit, joten vaikka kysyntä EU:ssa laskisi, saattaa se samanaikaisesti kasvaa jossain muualla maailmassa. On hienoa, että Suomi on tällä hetkellä eturintamassa kehittämässä uutta biopolttoaineliiketoimintaa.

Kari Kurkioja ja Aku Korhonen


Kari KurkiojaKari Kurkioja

email


Senior manager Kari Kurkioja on työskennellyt tulli- ja valmisteveroasioiden parissa yli 20 vuoden ajan. Kari toimii EY:n veropalveluiden tulli- ja valmisteveroasiantuntijana hoitaen kansainvälistä kauppaa käyvien yritysten tulliasioita sekä erilaisia valmiste- ja energiaverotukseen liittyviä prosesseja.


Aku KorhonenAku Korhonen

email


Senior advisor Aku Korhonen toimii välillisen verotuksen asiantuntijana EY:n Tampereen toimistolla. Hänen osaamiseensa kuulu arvonlisäverotuksen ohella myös valmiste- ja energiaverotukseen liittyvät erikoiskysymykset. Lisäksi Aku on erikoistunut tekemään arvonlisäveroanalyysejä EY:n Discovery -analyysityökalulla.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s